Ajatusleikki

Aamuyön viimeisinä tunteina sitä juolahtaa mieleen mitä eriskummallisempia mietteitä. Silokit eivät ole ainoastaan tämän kirjoituksen taustalla, vaan olen jo pidemmän aikaa pohtinut tätä asiaa. Esineillä tai paikoilla on totutusti jokin paikka tai sijainti. Tässä muutama esimerkki:

Rovaniemi on Suomessa.
Etiopia on Afrikassa.
Reijo on Seinäjoella.
Maapallo on avaruudessa.
Lautanen on astiakaapissa.
Puuhanalle on Puuhamaassa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin sillä jokaiselle esineelle, asialle, henkilölle tai paikalle voidaan määritellä sijainti ja paikka. Niinhän sitä luulisi.

Olen keksinyt ajatusleikin johon ei ole olemassa vastausta. Missä on avaruus? Avaruuden täytyy sijaita jossain sillä se laajenee jatkuvasti. Mihin se laajenee? Mitä on avaruuden takana?

Missä avaruus sijaitsee?

Hienotunteista journalismia

Jokelan koulusurmien aikaan nousi puheenaiheeksi toimittajien käytös kriisin keskellä. Ilman ylimääräisiä reikiä ulos selvinneet joutuivat kohtaamaan nälkäisen median, jonka ainut päämäärä oli kaapia tiedonjyväset irti järkyttyneistä ihmisistä. Tätä paheksuttiin jopa Arkadianmäkeä myöden ja anteeksipyyntöä vaadittiin moneltakin suunnalta.

Muutama kuukausi myöhemmin hyeenalauma on taas raadon kimpussa. Mäkihyppääjä Harri Olli palasi kotimaahan yhdistetyltä huvi- ja työmatkalta vain joutuakseen toimittajalauman piinapenkkiin. En ota kantaa siihen, miten H.Olli on kisapaikalla käyttäytynyt tai mitä hän juonut, sillä mäkihyppääjille tunnetusti maistuu tuo käymisteitse valmistettu pirtelö. Pidän silti todella naurettavana, että nuoren urheilijan perässä juostaan pitkin Helsinki-Vantaata ja kysellään mm. seuraavaa:

"Oletteko seuraava Matti Nykänen?"

Loput voitte itse todeta videolta. Uutinen on saatava vaikka pumppaamalla, näemmä.

Knut on peto!

Päivän lehtiä selaillessani törmäsin tähän ns. uutiseen. Lehdessä kuvan yläpuolelle oli vielä ympätty jääkarhun kokoisilla kirjaimilla "Knut on peto!". Ihmisten luoma harha, että kyseinen Knut olisi leikkisä pieni pehmolelu on nyt sitten kerralla kumottu. Knut onkin peto.

Jos lähdetään selvittämään tämän uutisen yllätyksellisyyttä, täytynee huomioida jääkarhujen alkuperäinen asuinseutu. Etelä-Amerikan sademetsistähän näitä valkoisia halinalleja tunnetusti löytyy, jossa niiden pääasiallisena ravintona ovat puiden lehdet. Liiallisen valokuvauksen vuoksi osa jääkarhuista on pahoittanut mielensä ja muuttanut arktiseen ympäristöön. Siellä niiden salaatinhimo ei ole löytänyt totuttua tyydytyskanavaa, vaan raukat ovat joutuneet raatelemaan hylkeitä ja muita pienempiä eliöitä pärjätäkseen.

Tässä valossa on todella häkellyttävää, että 140-kiloinen tappajakarhu havittelee pulleata ihmislasta lasin läpi syömismielessä. Seuraavan kerran kun näet jääkarhun salaattibaarissa, kysäise ohimennen: "Mites se Knut tollai?"

Varsinaista sooloilua

Aloitetaanpas tämä blogi katsauksella elokuvaan, jonka kävin tuijottamassa ystävänpäivänä avovaimoni kera. Liki kahteen tuntiin, jotka teatterissa vietin, ei mahtunut paljon muuta hyvää kuin tuhoamani karamellipussi.

Mikäli et ole elokuvaa nähnyt ja aiot sen katsoa, niin jätä tämä artikkeli lukematta. Kyseessä ei ole varsinaisesti arvostelu, vaan näkemys elokuvasta ja sen tasosta.

Sooloilua (2007)

Suomi-leffojen nousukausi on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa ja olemmekin saaneet tiirailtavaksemme useita katselukelpoisia elokuvia viime aikoina. Lauri Nurkse on ilmeisesti päättänyt kääntää kelkan takaisin kohti aikaa, jolloin elokuvia tehtiin vain tekemisen vuoksi. En voi käsittää, miten epäilemättä lahjakas kaveri on saanut parsittua kasaan näin hämmentävän paketin.

Elokuva alkaa yllättävän lupaavasti ja tarinaa rakennetaan pala palalta. Alkuinnostusta ei kestä varttituntia kauempaa, sillä luokaton dialogi aiheuttaa kylmiä väreitä. Kari-Pekka Toivonen ylittää suorituksellaan jopa Jasper Pääkkösen vastaavat ilmeettömyydellään. Miehestä ei saa mitään otetta, eikä roolihahmo Joelin ajatusmaailma aukene elokuvan aikana. Saija Lentonen luotsaa naispääosaa ilman varsinaisia vikoja, mutta käsikirjoituksen puutteet näkyvät hänenkin työssään. Harmaiden tapahtumien ja tönkköjen tilanteiden keskellä pilkistää ainoastaan yksi ilonaihe. Joelin äitiä Leaa näyttelevä Kristiina Elstelä tuo elokuvaan hieman eloa näennäisesti hauskoilla lausahduksillaan, joista tulee kuitenkin vahva mielleyhtymä teatteriin. Vahvat tulkinnat ja elävä kieli eivät jotenkin kuulu tähän elokuvaan. Muiden hahmojen jäädessä taka-alalle Kristiinan tulkinta onkin ainut asia minkä muistat matkalla elokuvateatterista kotiin.

Alkuperäiseen tekstiin perehtymättä, johon tämä elokuva perustuu, voidaan olettaa, ettei versioinnissa ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Muutamassa kohdassa katsojalle tulee todella hölmö olo. Seuraava kohtaus on elokuvan loppuvaiheilta:

Joel on jäänyt ystäviensä kanssa viettämään iltaa ja raskaana oleva Emma odottelee häntä yöksi kotiin. Voih, mies kuitenkin löytää tiensä vieraaseen petiin. Epätoivoinen Emma juoksee pihalle ja heittäytyy lumihankeen itkien. Kohtauksesta typerän tekee musiikki. Kaikille on varmasti itsestään selvää, ettei Emma enää jatka suhdetta. Hän muutti Joelin kotiin tarinan alussa ja on asunut kahdestaan Joelin äidin kanssa, koska Joel kiertää maailmaa orkesterinsa kanssa. Emma ei varmasti tunne oloaan kotoisaksi, saatikaan iloiseksi huomatessaan asioiden oikean laidan.
Mitä tee soundtrack? Kaiuttimista alkaa kuulua "mun koti ei oo täällä". Aivanko totta?

Mietiskelin elokuvan jälkeen, että kohtaus on verrattavissa tähän:
Tapiolla on lapio. Tapio leikkii hiekkalaatikolla ja hän hymyilee. Mitä tekee soundtrack? Kaiuttimista alkaa kuulua "Tapiolla on lapio ja hän hymyilee".

Tietenkin! Olipas symbolinen kappalevalinta eikä juurikaan ilmeinen. hmph

Toinen kohtaus joka jäi kaivelemaan on leffan lopusta ja mielestäni vesittää koko tarinan, niiltä osin kuin vesitettävää enää on. Joel on ilmeisesti saanut tahtonsa nuorempana läpi kääriytymällä mattoon ja tinttailemalla. Tämä kääriytyminen tapahtuu myös elokuvassa ja on todella kummallinen, suorastaan älytön episodi. Vakava ja tylsä Joel on myös humoristinen! (gosh...)

Emma ja Joel siis eroavat elokuvan vanhetessa. Heidän suhteensa on todella vaisu heti alusta lähtien ja ainoaksi suhdetta yhdistäväksi asiaksi voidaankin luonnehtia tuota matto-temppua. Nainen paksuksi ja maailmaa kiertämään, uusi nainen kainaloon ja kohti huomista. Tämän kaiken Joel saa anteeksi lähettämällä Emmalle maton. Luitte oikein, rullalle käärityn maton. Maton saatuaan Emma tajuaa mikä on hänelle hyväksi ja missä koti on?

Hyvin pian tämän jälkeen elokuva päättyy ilman loogista loppuratkaisua. Emma ja Kristiina Elstelän Lea istuvat rannassa ja paikalle kurvaa Joel. Ilmeisesti kaikki on taas hyvin? Saihan Emma symbolisen mattorullan. Ihmeitä tekevä, mystinen mattorulla. Tervetuloa kotiin, petturi.

Mitataanko pyllystä?

Alkusanat

Q: Miksi tämä blogi on parempi kuin muut? Miksi perustan oman blogin, vaikka kaikki sanottava on jo sanottu paremmin? Kenelle tämä on suunnattu? Mistä aiot kirjoittaa?

A: Tämä blogi on tarkoitettu minulle ensisijaisesti. Aikomuksena on kirjoittaa kaikesta yleisesti, enkä halua supistaa aihekenttää rajauksilla. Tämä blogi ei ole parempi kuin muut. Silti tässä blogissa on yksi asia joka minua viehättää: Se on minun. Kirjoitan mitä sylki suuhun tuo ja puran omaa pahaa oloani muiden kustannuksella. Tarkoitushakuisesti ei ketään mollata, mutta jos sensorini havaitsevat epäkohtia ja perseilyä, aion kertoa missä meni vikaan.

Tervetuloa kriittisen tarkastelun lyhyen oppimäärän kurssille.